TUULENSUOJA

Joskus juuri vastoinkäymisissä piilee isoimpia mahdollisuuksien siemeniä.

Klovharuun päätymistä edelsi päätös lopettaa musiikin tekeminen kokonaan. Suunnittelin muuttoa ulkomaille, irtisanoin jopa asuntoni. Ei siksi, ettenkö olisi halunnut tehdä musiikkia vaan siksi, ettei mikään oikein virrannut. Ajattelin, että teen ennemmin jotain muuta kuin väsytän itseni vastavirtaan soutaessa.

Ironista, että universumi vastasi siihen torppaamalla kaikki suunnitelmani ja tiputtamalla syliini uuden ”ison projektin”, jonka myöhemmin nimesin Ylva Haruksi. Joskus juuri vastoinkäymisissä piilee isoimpia mahdollisuuksien siemeniä. Joskus turhautuminen voi vapauttaa johonkin uuteen. Joskus itsemme pahin vastustaja ja este löytyykin sisältämme.

Päätin jo 16-vuotiaana nuorena, että haluan tehdä omannäköistä musiikkia. Aloitin silloin keikkailemisen omia kappaleita esittäen ja olen sillä tiellä edelleen. Aikaan ennen Ylva Harua mahtuu monenlaista ja ne kaksi ”ennen ja jälkeen” -matkaa ovat kuin kaksi erillistä isompaa sykliä, joiden punaisena lankana on ollut oma kypsyminen.

Kehittyminen vaatii muun muassa pitkäjänteistä työtä, toistuvaa epämukavuusalueille astumista, monien epävarmuuksien sietämistä, luottamista vallitsevaan hetkeen ja ennen kaikkea uskoa itseensä – etenkin silloin, kun vastassa on isoja haasteita hyvässä ja vähemmän hyvässä. Pitää uskaltaa myös epäonnistua ja osata löytää niistä tiensä ulos.

Mielestäni musiikillisesti voi kehittyä parhaiten juuri kokeilemalla ja tunnustelemalla, antamalla itselle aikaa ja kärsivällisyyttä. Negatiivisuuden kupliin ei kannata jäädä kellumaan, ja joskus vaikeimmalta tuntuva kokemus voikin olla suurin siunaus.

Olin tavallaan onnekas, että haluni luovuttaa musiikin suhteen ilmaantui vasta ollessani 28-vuotias. Olin riittävän ikäinen siihen sisäiseen matkaan, jonka silloin tarvitsin.
Matka ei ole mukava ja helppo, mutta käymisen arvoinen jos siitä seuraa parempi itsetuntemus ja yhteys syvimpään ytimeen.

Löysin tuolta matkalta paljon, mutta oleellisin löytö juuri hyvinvointini kannalta oli luova tekeminen aitoudesta käsin.

Tuulensuoja-EP:llä olleista kappaleista Uuden alku syntyi ensimmäisenä, vuosi Klovharu-kokemuksen jälkeen.
Koko elämäni tuntui mullistuneen totaalisesti ja olin hyppäämässä pää edellä tuntemattomaan. Kaipasin asettumista ja hengähtämistä kaikesta meneillään olleesta myllerryksestä.

Kaipaamme usein ulospääsyä jostakin, mikä ei tunnu hyvältä. Saatamme silti pitää kiinni vanhasta, sillä tunnemme ainoastaan sen. Tuntematon hirvittää. Irti päästäminen hirvittää.
Hyppääminen johonkin, mitä ei näe, hirvittää kaikkein eniten. Minua siellä odottivat EP:n lauluraidat syntyviksi seuraavan vuoden aikana. Jälkikäteen kiitin itseäni.

EP:llä olleet kappaleet syntyivät vuoden sisään siinä järjestyksessä kuin ne ovat äänitteellä. Viimeisimpänä niistä syntyi Tuulensuoja, jota edelsi rakastuminen ja muuttaminen luonnon läheisyyteen. Tuulensuoja oli jotain, mitä alitajuisesti olin etsinyt ja sen löytyessä tiesin Ylva Harun olevan valmis matkalleen.

Elämä tarjoaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. On huojentava jossain kohti katsoa taaksepäin ja todeta tehneensä oikeita ja hyviä valintoja.